Hei vaan ja tervetuloa ei-ehkä-niin-mielenkiintoista bloggaustani täältä Haugesundista. Teen tätä lähinnä itselleni, perheelleni ja ystävilleni luettavaksi ja ihmeteltäväksi että mitä se plikka siellä maailmalla puuhailee. Jos nyt kuitenkin tähän joku eksyy, joka ei minua tunne niin tässä kai ensialkuun kertoilisin hieman taustoistani. Sitten päästään siihen miten ovat ensimmäiset päivät menneet täällä Norjan hyvinkin sateisessa Haugesundin pitäjässä.

Olen siis 25v plikka Ylöjärveltä ja opiskelen Porissa terveydenhoitajaksi, kolmas vuosi menossa. Olen pohjakoulutukseltani lähihoitaja ja sitä kautta jonkin verran jo sairaalakokemusta omaava, joten päätin ottaa ja lähteä työharjoittelemaan ulkomaille sisätautien ja kirurgian merkeissä. Olisin halunnut Saksaan, mutta pienten kommervenkkien jälkeen huomasinkin seisovani Haugesundin lentokentällä.

Haugesund on pieni, n. 30 000 asukkaan kunta eteläisessä Norjassa, aivan Atlantin äärellä. Tämä tarkoittaa näemmä sitä, että täällä tuulee ja sataa jatkuvasti. Sadepuku ei tullut turhaa mukaan, kumisaappaat täytyy käydä vielä ostamssa. Haugesund on pinta-alaltaan melko pieni, hyvä ettei kaupungin toista laitaa näe toiselta laidalta kun hieman silmiä siristää. 

Ensimmäiset päivät ovat menneet ehkä hieman hämmentyneissä merkeissä. Kaikkialla puhutaan norjaa sellaisella tahdilla, että ei meikäläinen tahdo pysyä hieman keskitasoa huonommalla kouluruotsilla perässä. Onneksi monet puhuvat englantia kun huomaavat, että olen aivan pihalla.

Lentoni Helsingistä Osloon (9.1.2012) meni noh... hyvinhän se meni. Koneessa oli tyypillinen erittäin juopunut suomalainen mies joka ahdisteli nuorta norjalaistyttöä koko lennon. Juuri ennen laskeutumista hän sammui ja jäi istumaan koneeseen kun me muut lähdimme. Norjalaistyttönen taisi saada faktat suomalaisuudesta. Haugesundin lento oli yli tunnin myöhässä syystä X. Onneksi Victoria ja Marja (Marja on Porista myös, tuli vain 4 tuntia aikaisemmin ja on aikaisemmin ollutkin vaihdossa Haugesundissa, vara-äitini, mentorini, infopisteeni, maailmani tällä hetkellä) odottivat kärsivällisesti lentokentällä. Tulin vasta iltasella, kymmenen aikaan, joten se päivä meni lähinnä hakiessa ruokaa kaupasta ja sitten kämpille nukkumaan.

Asun viiden hengen solussa, Vardatun studentboliger, missä meillä on yhteinen keittiö ja omat huoneet. Kylpyhuoneen jaan Marjan kanssa. Kämppiksinä Marjan lisäksi on opettajaopiskelijatyttönen Ruotsista, Ikka ja kaksi norjalaispoikaa, ehkä ammattikorkeakoululaisia, øyving ja Bjørn. Pojat ei paljoa kanssamme ole viihtyneet, sen verran että heipat ollaan sanottu ja teknomusiikin kuulee klo 7.30 eteenpäin. Tuntuvat mukavilta kaikki kolme, mitä nyt muutama sananen ollaan vaihdettu :)

 dl.dropbox.com/u/7736129/Norja/P1010713.JPG

 dl.dropbox.com/u/7736129/Norja/P1010714.JPG

dl.dropbox.com/u/7736129/Norja/P1010715.JPG

Muutama näppärä kuva siinä huoneestani. Marjakin siellä vilkuttelee.

Ensimmäinen kokonainen päivä meni tapaamisessa paikallisen KansainVälisen-ihmisen kanssa koululla, jonka jälkeen suuntasimme Marjan kanssa katsastamaan big city Haugesund. Jaa kyllähän me nähtiin meidän ohjaajaopettajatkin vilaukselta, Halle ja Ingrid. Mukavia ihmisiä kaikki! Yrittivät tosin opettajat norjaa mulle puhua, mutta eihän siitä mitään tullut ko en mitään ymmärtänyt... Kaupungista otan jonain päivänä kuvia, niin näjette millanen siti se oikein on. Vesi on lähellä ja talot nättejä!

Tänään, toisena kokonaisena päivänä, Halle haki meidät autolla ja kierrätti meitä paikallisella vuorella, mistä olikin ihan näppärät näkymät alas kaupunkiin

dl.dropbox.com/u/7736129/Norja/P1010716.JPG

dl.dropbox.com/u/7736129/Norja/P1010717.JPG

dl.dropbox.com/u/7736129/Norja/P1010718.JPG

dl.dropbox.com/u/7736129/Norja/P1010719.JPG

Viimeisessä otoksessa Halle ja Marja tsiikailee mitä vuorelta näkyy. Kamalan kylmä siellä oli, ei siellä viittinyt kovin kauaa ihmetellä. Tämän jälkeen pieni kierros autolla Haugesundissa, siinä ei 20 minuuttia kauempaa mennyt kun kylä kierrettiin läpi. Tämäkin kertoo jo jotain kunnan suuruudesta. Maisemat olivat kauniit, sitä ei käy kieltäminen! Menimme koululle, jossa tavattiin Ingrid. Käytiin keskustelua harjoittelupaikoistamme. Selvisi mullekkin että ensimmäiset kolme viikkoa vietän vanhainkodissa, aivan asuntolani vieressä (minuutin työmatka yay!). Tämän jälkeen menenkin kahdeksaksi (8) viikoksi yksityiseen sairaalaan pyörimään. Olen kuulemma koekaniini, koska he eivät ole koskaan lähettäneet yhtäkään opiskelijaa kyseiseen paikkaan :D Jännityksellä tätä odottaen. Maanantaina aloitan vanhainkodilta, tuttu työ, joten voin keskittyä sopertamaan kouluruotsia ja yrittää ymmärtää norjaa.

Olen tavannut paljon Marjan tuttuja viime vaihdon ajoilta. Tuntuvat kaikki oikein mukavilta, mutta toisaalta on kovin raskasta puhua itse englanniksi ja yrittää ymmärtää kaikkien hieman erilailla puhumaa englantia. Aivot käy toisinaan ylikierroksilla ja huomaa kaipaavansa tätä aivan ihanaista läppäriä ja omaa rauhaa, puhuen suomea Marjan kanssa. Vielä olo tuntuu jotenkin ulkopuoliselta, mutta noh, se on kai väistämätöntä :) Olen yrittänyt etsiä ratsastuspaikkoja tästä läheltä, norjalaiset ei taida juurikaan harrastaa ratsastusta... Yrittänyt nyt sitten kävellä paljon ja siten täytellä sitä aukkoa joka jäi kun ei ole koiria täällä eikä ratsastustakaan :)

 

I am going to make it !!

 

Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet... Palaillaan ehkä taas muutaman päivän kanssa :) See you later alligators !