Hilsen til alle!

Siten siinä taas kävi, että kun työharjottelu alkoi, vierähti aika humpsis vaan! Ensimmäinen viikko työharjottelussa on mennyt todella kivasti, kiitos ohjaajani joka puhuu erinomaista englantia :) Toisinaan hän puhuu h y v i n hitaasti norjaa, siten että pysyn vielä keskustelussa jotenkin mukana. Hän opettaa myöskin virkkeitä norjaksi, joita sitten toistelen osastolla ja saan taputuksia :) Työharjoittelupaikkani on Vardafjell sykehjem, joka on oikein kiva kodinomainen hoitokoti. Muorit ja papat puetaan omiin vaatteisiin, laitetaan koruja ja hajuvettä. Apuvälineitä myöskin käytetään aktiivisesti. En ole vielä yhtäkään ikääntynyttä nostanu pyörätuoliin tai pyörätuolista pois. Kaikkialla käytetään apuvälineitä, selkäni huokaa helpotuksesta :) Siellä ei myöskään paljon nokkamukeja näy eikä aneemista soseruokaa. Mutta toisaalta, Suomessa lääketurvallisuus on eritasoa kuin täällä Norjassa. Eli asiat ovat eri tavoin hyvin kummassakin paikkaa. Näin ensihavaintojen perusteella :) Ihanaa on myöskin se, että muutama asukas puhu englantia, joten olen päässyt keskustelemaan myöskin englanniksi, joka sujuukin huomattavasti paremmin kuin ruotsinorjani. Går du bra? Flott! Työ on melko samanlaista kuin Suomessakin, ohjaajani on oikeasti hyvä ja lämmin hoitaja, joten häneltä opin paljon ihmisen kohtaamisesta.

Tiistaina vietin vapaapäivää työharjoittelusta. Kävin tutustumassa yhdessä opettajani Hallen kanssa yksityiseen sairaalaan, Scanhealth Skandinaviaan. Sairaala sijaitsee aivan Haugesundin keskustassa. Osastolla, jolla pääosin oleskelen, tehdään päiväkirurgisia ortopedisia ja urologisia leikkauksia. "Osastolla" on 4 vuodepaikkaa, heräämö ja pieni leikkaussali. Pienen pieni yksikkö siis. Pääsen halutessani tutustumaan muihinkin talon osioihin. Henkilökunta oli mukavaa ja tuleva mentorini mitä ihanin! Asiakkaita tulee myöskin ulkomailta, kuten britanniasta, joten pääsen puhumaan potilaille muutakin kuin ruotsinorja-sönkötystäni. Tiistaina oli myöskin eka "vaihtareiden kokous". Siellä sitten esiteltiin itseämme muille hoitotyön erasmus-opiskelijoille.

Ah! Sunnuntaina saapui neljä skotlantilaista tyttöä, Beth, Frances, Catriona ja Hannah. Todella mukavia tyttöjä, melkosia pilettäjiä. Kyllä skottilaisilla on vielä Suomeakin massiivisempi juomakulttuuri, mitä tarinoita kuuli Aberdeenin, Glasgowin ja Edinburghin kaltaisista kylistä. Tytöt ovat viettäneet vapaata viikkoa villisti. Maanantaina heilläkin alkaa työharjottelut sairaalassa. Paljon on tullut aikaa vietettyä aikaa plikkojen kanssa työpäivien jälkeen :) Tytöt yrittävät kovasti saada meikäläistäkin riehaantumaan, mutta vielä eivät ole onnistuneet. Yritys on kova :)

Koti-ikäväkin jo helpottaa, kun on saanut tämän arjen pyörimään. Nyt aika menee kuin siivillä! Vieläkun saisi aikaiseksi tutustua muuhunkin kuin vain tuohon Djupadaleniin. Ja kyllä, olen ollut useammin kuin kerran eksyksissä metsässä ja huhu kertoo että musta kerrotaan jo tarinaa tuolla cityssä. Se suomalainen, joka eksyi Djupadalenissa. Mukavia on myöskin illanistujaiset muiden erasmuslaisten ja paikallisten kanssa. Kuten tänään, oli yhdessä solussa laitettu ruokaa ja kävimme siellä Marjan kanssa syömässä ja vietiin korvapuusteja mennessämme. Napanuorani Marjan kanssa venyy ja paukkuu, saattaa mennä parikin päivää, ettemme näe toisiamme kun toinen on illassa ja toinen aamussa.

Missä kuvat?! Noh, en ole oikein ollut missään, joten ei ole kuvia... Pitäisi ehkä ottaa joskus jostakin ihmisestäkin kuvaa.. :)

Mutta! Täällä pärjäilen, yritän olla eksymättä metsään kovin moneksi päivää. Ehkä pitäisi ottaa asiakseen tutustua ihan kaupunkiinkin... tai alka ahurjaksi ja lähteä oikein toiseen kaupunkiin! 

Snakkes!